Takatalvi pakkasineen tarjosi oivallisen mahdollisuuden siirrellä mehiläispesiä ihan keskellä päivää. Nekun meinaan mehiläiset pysyy pakkasessa pesissänsä.
Täältä Niittyrannan tarhalta poimin kyytiin pari Krainilaista yhteiskuntaa. Vellitie oli aamupakkasella kova ajettava.
Oulunsalon Sarkkirannasta poimin kyytiin myös yhden Krainilaisen yhteiskunnan
Krainilaiset siirsin uuteen tarhapaikkaan Haukiputaan Navettakankaalle. Nyt on Italialaiset omilla tarhoillaan ja Krainilaiset omallaan. Henkilökohtaisesti en tykkää Krainilaisista yhtään, ovat niin pirun äkäsiä osallistumaan hoitotoimenpiteisiin.
Mielenkiinnolla odotan mitä Navettakangas tarjoaa. Metsäkukkahunajaa odotellaan, alueella on suota, mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, vadelmaa, mesimarjaa, horsmaa, kanervaa jne.. Variksenmarjan mesi mainitaan kirjallisuudessa myrkylliseksi, samoin kuin Suopursukin. En kyllä ole mistään kuullut , että mehiläiset niitä keräisisivät.
Paluukuormaan hain neljä pesää Kiimaharjusta.
Ja eikö perkele jäänyt auto pohjansa varaan kiikkumaan sinne vetelään. Mehiläiset lavalla ihmeissään, että mitä helekatin keikkumista se tää tämmönen on. Tarkoitus oli lyhyt nopea siirto kylmässä säässä ja en pesiin laittanut tuuletusverkkoja. Hiukka rupesivat panikoimaan ja käymään kuumana.
Onneksi kylän miehiltä löyty rintamamiestalon kokoinen traktori, niin saatiin redneck ajoneuvo taas liikenteeseen.
Sen verran hikistä oli auton irrottelu, että toin pesät kotosalle oottamaan seuraavan aamun kovempaa pakkasta ja kantavampaa keliä. Availin lentoaukot, niin pääsivät mehiläiset jäähdyttelemään tunteitaan ja tuulettamaan pesää.
Sikäli pitkäksi venähtäneestä siirrosta ja auton heijailemisesta ja nitkuttelusta saivat siipeensä, että yksi pesä oli kannellu jonkinverran kuolleita sikiöitä pihalle.
Lauantaina klo 5:00 oli pakkasta semmonen kolome astetta. Eiku kamat takasin lavalle ja menoksi. Nämä pitkän kaavan mukaan muuttaneet mehiläiset päätyi uudelle tarhapaikalle Kempeleeseen, alueelle mistä kerätään Suomen paras hunaja.
Sitä tossa mietin, että olis varmaan hyvä ottaa kaveri kanteleen noita pesiä. Se painaa kumminkin viitisenkymmentä kilua ja on vittumaisen mallinen murikka sylissä pidettäväksi, kun ojien yli loikkii.
