torstai 28. toukokuuta 2015

Yritys emottoman pesän pelastamiseksi

Onnistuin hankkimaan emottomaan pesään uuden emon Italiasta. Italialaisia tuontiemoja välittää mm. Mesimestarit .
Monikaan mehiläisiä harrastamaton ei usko, että mehiläisiä lähetetään kirjekuoressa normaalin postin mukana. Tässäpä kuva todisteeksi :o)


Kuningatar on tuo suurin, ja hänen selkäkilpeensä on maalattu sininen maalimerkintä. Maalimerkinnänväri kertoo vuoden jolloin kuningatar on syntynyt. Viime vuoden väri oli punainen.
Hänellä ja hänen seuramehiläisillään on Italiasta saakka ollut eväänä tuollaista valkoista sokeritahnaa.
Ennen pesään siirtämistä juotin mehiläiset veteen kostutetulla WC-paperin palasella. Janohan se jo ehtii kirjekuoressa kökötelyssä tulla.


Itse asetan Kuningattaren pesään niin että avaan rasian minigrippussin sisällä, ja listin seuramehiläiset hengiltä.
Sitten rasian kansi takaisin kiinni ja tuon sokeritahnan puoleisesta päästä repäistään muovikansi auki ja tahnan läpi työnnetään tulitikulla pieni reikä.
Rasia laitetaan tikun varaan roikkumaan keskelle pesää kennostojen väliin. Pesän mehiläiset sitten pikkuhiljaa vapauttavat uuden kuningattaren syömällä sokeritahnan pois.Tämä vapauttaminen tapahtuu sen verran hitaasti että Kuningattarella ja pesän asukkailla on aikaa toisiinsa tutustua ja pesän asukit eivät häntä sitten heti pistä hengiltä tungeksijaksi luullessaan.

Oikein innolla tultiin uutta kuningatarta katsomaan. Hänen kuljetusrasiansa pilkottaa tuolla kuvan keskellä.
Meinasin nimetä kuningattaren Pizzan mukaan, mutta lopulta hänestä tuli Cicciolina!
Toivotan Cicciolinalle hyvää muninta kesää...


Hunajan ja siitepölyn keruuta

Johan se rupesi voikukka kukkimaan että mehiläiset pääsi meden ja siitepölyn keruuseen.
Kokeilin ottaa pokkarilla muutamia kuvia, sen verran eloisaa porukkaa että kun digikamera viimein räpsähti, kukka oli useimmiten jo tyhjä



Tässä "peräkuvassa" näkyy hienosti kuinka siitepölyä tarttuu peitekarvoihin ja kuinka mehiläinen sen niistä siitepölyvasuihin (reisitaskuihin) sitten kerää. Eli tuo oranssi pallukka vasemmassa takajalassa on voikukan siitepölyä.


maanantai 18. toukokuuta 2015

Lisää haasteita

No jopas tämä vastustaa.
Muurahaisten riivaama ja munimaton pesä on nyt yhdistetty "Marjukan" pesään.
Toinen sikiöimätön pesä löytyi Haukiputaan tarhalta. Pesässä on aika paljon porukkaa, muttei enää uutta munintaa vain muutamia peittosikiöitä jäljellä. Toukallinen emokennokin sieltä löytyi ja kokemattomuuttani sen tuhosin parveilun estotoimena, kun en ollut koko pesää tarkistanut enkä emottomuutta siinä vaiheessa vielä ollut havainnut. Toukka-asteen sikiöintiä ei pesässä enää mahtanut olla, joten uutta emoa he eivät taida saada enää virheeni vuoksi kasvatettua.
Ymmärtääkseni pesän pelastamiseksi on kuitenkin vielä muutama vaihtoehtoa; 1) Ulkomailta hankittu tuontiemo, kun kotimaisia ei ole tässä vaiheessa kesää vielä saatavilla 2) Yhdistää toisen pesän kanssa 3) Siirtää avosikiöitä/ munia sisältävä sikiökakku viereisestä pesästä jolloin saavat kasvatettua uuden emon.
Seuraampa viikon tilannetta, jos siellä kuitenki olisi jossain piilossa peittämätön sikiö, josta hätäkennossa itselleen emon kasvattavat.
Muuten on homma hanskassa, yhdelle pesälle annoin lisätilaksi uuden pesälaatikollisen viimevuotisia lingottuja kehiä. Ilma on kylmä ja ruokintaa joutuu sen vuoksi jatkamaan. Lämpöjen takaamiseksi lentoaukot pitää myös pitää pienenä.
Mielenkiintoista puuhaa, ei niin heleppoa kuin aluksi oletti :o).

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kusiaisilla kusiset paikat

Ratkaisu muurahaisongelmaan keksitty. Iänikuinen linnojen suojaamismenetelmä "vallihauta" tuntuu toimivan tässäkin tapauksessa. Pesäjalustan jalat muovikippoon ja kippoon vettä. Kait nää on niitä pikku oivalluksia, jotka erottaa ihmisen apinasta.


 Nuin siinä käy kun yrittää.... turha toivo.


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kusiaiset

Kun yhdestä ongelmasta selviää, on seuraavat edessä. Heikosti kituutteleva pesä jonne annoin yhden sikiökakun ei viime tarkistuksessa näyttänyt alkaneen munimaan vaikka siellä emo näyttää juoksentelevan. Siirsin kakuston Ruotsalaiseen kuuden kakun styröx pesään missä lämpötalous pitäisi olla erityisen hyvä.
No jostain kumman syystä muurahaiset on tykästyneet tähän jo muutenkin heikkoon pesään. Kurssilla meille opetettiin yksinkertainen konsti muurahaisten torjuntaan, muovikalvon pala pesän ja jalusan välissä. Torjunnan pitäisi perustua siihen että kusiainen ei selviä muovin alta reunan ohi muovin yläpuolelle. En ole ihan vakuuttunut muovinpalan toimivuudesta, kuten kuvasta näkyy :o(. Myrkkyä ei voi käyttää kun sen jaloissaan kuskaisivat hunajan sekaan. Rasvan/ vaseliinin levittely muovin reunaan sen alapuolelle pitäisi auttaa. Tarttee keksiä jottain?

Muissa pesissä on lihapesän kehitys alkanut vaihtelevasti. Jonkinverran olen talviruokaa pesistä poistanut munintatilan lisäämiseksi. Pari pesää kasvaa siihen malliin että seuraavalla pesäkäynnillä tarttee lisätä jo uusi pesälaatikko.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kuusamon mehiläistarha on nyt historiaa.

Ei ollu enää elämää Kuusamon mehiläistarhalla.


Madeleinen pesä oli paskottu ja ei sieltä montaa kuolluttakaan mehläistä löytynyt.
Victorian pesässä oli kuoltu nälkään. Noin kämmenen kokoinen talvipallo oli kuollut toiseen  reunaan pesää.

Vaikka toisessa reunassa oli ihan koskemattomia ruokakakkuja. Minkäänlaista sikiöintiä ei pesissä näkynyt. Se että olisiko tarhaaja toimillaan voinut noita pesiä pelastaa onkin hyvä kysymys?


Ei auttanut kuin polttaa likaantunut kalusto ja kuolleet mehiläiset. Taitaa olla niin että ei Kuusamossa kannata tarhata kuin semmosia elukoita kellä on koparat ja jotka osaa lumen alta ruokansa kaivaa.
No mehiläisvahalla höystetty nuotio paloi komeasti ja kuumasti. Taisi olla meikäläisen kallein nuotio. Kaikki harrastaminenhan maksaa...