sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen punkintorjunta


Vuoden viimeinen hoitotoimenpide on varroapunkin torjunta oksaalihapolla.

Hyvin näytää pesät Haukiputaan tarhalla säilyneen. Eikä  talitintitkään ole mehiläisiä syöneet.

 Oksaalihappoliuosta tiputetaan mehiläisten päälle 4 ml/ täysi kakkujen väli. Oksaalihappo sitten leviää mehiläisestä toiseen ja varroapunkit siten kuolevat.

Suojavarusteet oli ihan tarpeen, muutama mehiläinen yrtti käydä tunkeutujaa pistelemässä. Kahden pesän talvipallot oli varsin pienet, voi olla että eivät selviä talvesta. Kolme pesää olivat oikein hyvässä kunnossa ja porukkaa oli niin paljon että varmaankin talvi tulee hyvin menemään.

Hunajan purkitus

 Ennen purkittamista siivilöin hunajan vielä kertaalleen hunajatankkiin josta purkittaminen hunajahanan avulla on helppoa.

Valmiit purkit etikettejä odottamassa.



lauantai 22. elokuuta 2015

Sadonkorjuun aika

Sadonkorjuu meni niin ripiästi ettei juuri tullu kuvamateriaalia. Tässä kuitenkin jotain: Edellisvuonna oli nuppi turvoksissa sadonkorjuunaikaisista mehiläisen pistoista. Nyt suojauduin huolella välihousuin ja pitkällä paidalla varsinaisen suojapuvun alla. Olihan lämmin, pitkä päivä 24 asteen helteessä (18.8). No eipähän tarttenu joutavanpäiväisesti kusella ravata, kun hikenä valui. Yksin ei nytkään tarvinnut pesiä tyhjennellä, kun kymmenet tuhannet mehiläiset pyrkivät elämäntyötään suojelemaan.
Käyttämieni mehiläispakolevyjen ansiosta ylimpien hunajalaatikoiden tyhjentäminen oli helppoa. Heikon hunajasadon vuoksi pyrin keräämään hunajan talteen myös sikiö-osastosta. Silloin rupesi piikkiä tulemaan edestä ja takaa. Ähäkutti eipä yltäneet piikit vaatetuksen lävitse. Yhtään pistosta ei tullut.

Tuo pesälaatikon edessä oleva nurinpäin käännetty mehiläispakolevy antaa jonkinlaisen käsityksen mehiläisten määrästä.


 Arvelujeni mukaan yhdestä pesästä on kesän aikana lähtenyt parvi omille teilleen. Pesiä tonkiessa asialle tuli varmuus. Pesässä ei ole munintaa ja yhden kehän pohjassa oli kuoriutuneen kuningattaren tyhjä emokenno. Vanha kuningatar on vienyt puolet pesän mehiläisistä mennessään ja tästä kuoriutunut uusi Kuningatar käy häälennolla pariutumassa ja jos sade ei kuningatarta häälennon aikana piekse maahan tai pääskynen pistele poskeensa, niin aloittaa uusi kuningatar muninnan tässä pesässä. Sitä tässä nyt mielenkiinnolla ootellaan :o). Minkähän tälle nuorikolle keksisi nimeksi?!


Kun hunajakakut (n. 70 kpl) sain laatikoineen ängettyä auton lavalle, kurautettiin uuden osuuskuntamme Osuukunta Pohjolan hunajan hunajalinkoomoon Pateniemeen. Oulussa on Osuuskunta Pohjolan maito, niin mikäpä se "hunajameijerille" osuvampi nimi olisi kuin Osuuskunta Pohjolan hunaja :o).
Tänä syksynä kakut kuorittiin vielä perinteisesti kuorimahaarukalla ja lingottiin pienikokoisella sähkölingolla. Massiivinen 23 hunajakakkua kerrallaan linkoava mööpeli on jo olemassa ensi syksyksi ja höyrytoimiset viiltokuorinta härvelit, hunajapumput ja purkitusautomaatit on tulollaan. Kunhan hunajaa vaan pesiin tulee, niin Oulusa kyllä mööpeleitä ja apua löytyy siitä eteenpäin.
Vasemmassa kuvassa on hunajakakun kuorinta menossa ja oikealla on kuorittu hunajakakku valmiina lingottavaksi.
Tuo tummempi alue hunajakakulla ei ole mitään hometta tahikka "paskaa", se on alue missä on kasvanut mehiläisiä. Mehiläisen lähdettyä kennoon jää ohuen ohut sikiöpussi joka näkyy väriltään tummana.


Kun hunajat on pesästä poistettu, on vielä muutama hoitotoimenpide tarpeen ennen talvea.
Elokuussa tehdään varroapunkin torjunta. Sen voi tehdä muurahaishapolla tai Tymolilla.Itse käytän Tymolia homman helppouden vuoksi. Tollanen sininen tymoltyyny vaan pistetään kehälistojen päälle pesäosaston takaosaan ja kansi kiinni. Se on siinä.

Faktaa tymolista, ei oo mittään hirveetä myrkkyä;
Tymolin antiseptisten ominaisuuksien vuoksi sitä käytetään muun muassa hammastahnoissa ja suuvesissä. Tutkimuksissa tymolin on todettu olevan tehokas tapa hävittää hunajamehiläisyhdyskuntiin pesiytyneet Varroa destructor -punkit, jotka estävät mehiläisten kasvua ja altistavat ne sairauksille. Tymoli vaikuttaa huomattavasti punkkien fysiologiaan, ja tutkimustulokset osoittavat, että aine kykenee hävittämään jopa yli 90 % haitallisista punkeista.


Toinen välttämätön toimenpide on antaa hunajan tilalle talviruokaa  65%:n sokeriliuoksen muodossa.
Millään pipetillä sokeria ei tartte kennoihin piipertää, vaan ahkerat mehiläiset hoitavat homman ihan ihte. Pesän päälle asetetaan tommonen ruokintalaatikko. Sokeriliemi kaadetaan laatikkoon ja sitten...

...mehiläiset käyvät liemen hakemassa pesään ruokintalaatikon keskellä olevasta aukosta. Aukon päällä täytyy olla tollanen kupu etteivät mehiläiset hukkuisi ruokaansa. On hämmästyttävää kuinka viisi litraa sokerilientä katoaa muutamassa tunnissa pesän uumeniin. No se on tuo ryhmätyön tehokkuus. Yhesä mennään ja porukalla imetään. Mehiläinen se ei taida elämänsä aikana levätä tahikka nukkua?
Jokaiselle pesälle annetaan talviruokaa n. 18 - 25 kg kuivana sokerina mitattuna.
Kävin ensimmäiset 200 kg sokeria ostamassa, sen verran myyjätär pitkään ostostani katteli että oli pakko selitellä, että aattelin vähän leipoo...

Tossa kuvassa näkyy paremmin nuot talviruokaa hakevat mehiläiset.

Kun hunaalaatikot poistin tuli parhaimpaan pesääni tämmönen ongelma...

Oon nyt viisi päivää ootellu että mitä tuossa tungoksessa oikein tapahtuu. Porukka se vaan tuntuu lisääntyvän. Aattelin tänään laittaa pesään yhden laatikon tyhjiä vahapohjukkeita. Rakennelkoot vaikka kennoja niihin aikansa kuluksi, niin ei tartte tossa joutilaana notkua.
Tästä siis tulee ensimmäinen pesäni jonka yritän talveutaa kahdella pesäosastolla.

Näin sadekesänä hunajaa tuli vähän, n. puolet keskimääräisestä sadosta eli n. 15 kg/pesä. Suurin osa hunajastani tuli hienosti toimineesta Jasmin kuningattaren pesästä. Muissa pesissä ei ollut ehkä kuin semmoset 5 - 8 kg/pesä.
Tämän kesän hunaja on laadultaan hyvää, sävyltään tummempaa kuin viime kesäinen ja maku on vallan erinomainen.

maanantai 17. elokuuta 2015

Mehiläispaot paikoillaan


Mehiläispako on tämmönen kapistus.


Toimintaperiaate on sama kuin katiskan nielussa. Mehiläiset pääsevät yläpuolen reiästä alapuolelle mutta eivät takaisin. Näitä mehiläispakoja kun asetetaan hunajaosastojen ja sikiöosaston väliin, niin saadaan hunajaosastot tyhjiksi parissa päivässä kun kaikki mehiläiset jumittuvat lennolla käynnin jälkeen alimpaan laatikkoon. Sadonkorjuu on helpompaa kun mehiläisiä ei tarvitse harjata.

 Tossa kuvassa näkyy mehiläispakolevyt asennettuina. Kuten pesien korkeudesta voi päätellä ei täältä Haukiputaan tarhalta tarvitse paljoa hunajaa kerätä.

lauantai 8. elokuuta 2015

Jaokehommia ja sadonkorjuuvalmisteluja

Hunajaa tulee tänä vuonna aika kehnosti. Sattumalta vaakapesäni on kerännyt hunajaa parhaiten. Pesän kuningatar Marjukka on ollu ahkera ja muninut kovasti ahkeria työläisiä. Vaakapesä, siis vanahan Ossuuskaupan puntarin päällä oleva pesäni painaa nyt 103 kg. Ideana vaakapesällä on seurata pesän painon nousua, siis hunajan kerääntymistä. Sitten kun pesän paino kääntyy laskuun, mehiläiset syövät satoa enemmän kuin uutta kertyy ja on aika sadonkorjuulle. Toivottavasti tulevan viikon aurinkoisilla säillä vielä jokunen kilo painoa kertyisi.



Toinen sadonkorjuun valmistautuminen on myös tehty. Eli emolaatikko on siirretty alimmaiseksi ja erotettu muusta pesästä sulkuristikon avulla. Tällä järjestelyllä estetään emon muninta hunajaosastoon ja kun emo on teljettynä alalaatikkoon voidaan hunajan keruun apuna käyttää mehiläispakoja. Laitan pakolevyjen käytöstä juttua tulevissa päivityksissä.

Mitenkään iloisia ei mehiläiset ole pesälaatikoiden uudelleen järjestelyistä ja tulevatkin sen vuoksi pesän ulkopuolelle ihmettelemään.

Yhdessä pesässä oli parveilu joko tapahtunut tai juuri alkamassa. Sieltä löytyi kaikkiaan 12 kpl peitettyjä emokennoja. Vanhaa emoa en löytänyt. Saattaa olla lähtenyt parven matkassa. Tai oli vain niin hyvin piilossa ettei näkynyt. Parveilun estona tuhosin emokennot ja laitoin tyhjiä pohjukekehiä. Tätä pesää täytyy jatkossa seurata josko siellä on emoa enää ollenkaan.


Tarkisin myös tekemäni jaokkeet. Jokainen jaoke oli onnistunut ja muninta oli alkanut. Uusille kuningattarille annoin tietenkin nimet. Eli jatkossa pääsen tonkimaan Hertan, Hellevin, Hiliman, Esterin, Justiinan ja Hildan pesää...

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Satoa kertyy


Kiitos tyynten ja aurinkoisten päivien on mehiläiset päässeet sadonkeruuseen. Tässä kuvassa on työläiset kuivattelemassa päivällä kerättyä satoa. Homma tapahtuu niin että lentoaukolle asetutaan rinnakkain ja jonoon, tiukka ote alustasta ja eikun tuulettimet surisemaan.
Vekkuleita ovat seurata nämä luonnon viisaat ja ahkerat ahertajat.
Huomenna pitäisi tulla lisää kuningattaria postissa.


tiistai 30. kesäkuuta 2015

Meillä on juuri nyt ruuhkaa...

Siitepölynkeräin aiheuttaa pientä ruuhkaa lentoaukolle.


On se vaan niin kylymiä ilimoja ollu että juhannuksen tietämillä rupesivat nykkimään toukkia ulos kennoista ja niitä sitten pihalle kantamaan, kun huonojen säiden vuoksi pesästä ruoka loppui. Eli viikoilla 26 - 27 täytyi järjestää kesäruokinta sokerilla!
Nyt heinäkuun alkuunkin luvataan 9 -12 asteen päivälämpötiloja, ei taida hunajasatoa olla isostikaan odotettavissa :o(.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Sittepölyn keruuta ja Kuhnurikennon leikkuu

Siinäpä se Italialainen mehiläinen tutustuu Oulunsalolaiseen siitepölynkeräimeen. Kokeiltavahan se on tämäkin homma. Hankin pariin pesään siitepölynkeräinlaitteet.


 Keräimen toimintaperiaate on yksinkertainen. Lentoaukon eteen asetetaan "siivilä",  reikälevy joka "niistää" siitepölypallerot mehiläisen siitepölyvasuista irti, josta ne putoavat alla olevasta säleiköstä keräinrasiaan.

 Keräin tuntuu toimivan. Siitepölyn väristä päätellen ainakin kolmenlaisesta kukasta siitepölyä pesään kerätään.

Ensimmäisen kerran mehläisarhaushistoriani aikana mehiläiset rakensivat kuhnurikehän oppikirjojen mukaisesti. Siihen sitten kasvattivat kuhnureita. Alla kuvassa on kuhnurikehästä pois leikattu kuhnurikennosto.
Kuhnurikehän ja  peittosikiövaiheessa olevien kuhnurikennojen poistamisen tarkoitus on poistaa pesässä mahdollisesti loisivia varroapunkkeja. Kuhnurin kehitys on hitaampaa kuin muiden mehiläisten ja varroapunkit sen vuoksi mielellään munivat kuhnurikennoihin toukkien sekaan omia muniaa. Kun kenno peitetään mehiläisten toimesta, punkit jää kuhnurikennoon kiipeliin ja kun koko kuhnurikennosto sitten tarhaajan toimesta poistetaan, saadaan loisia pyydystettyä pois pesästä. Avasin kennot ja oikein suurennuslasilla tiirailin punkkeja. Yhtään punkkia ei löytynyt :o) Se on hieno juttu. Kyseinen pesä voi muutenkin hyvin. "Lihapesä" kasvaa jo kolmatta laatikollista!


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Ei pörrää Cicciolina enää...

Ei se auta vaikka kuinka olisi mehiläisvartalo ja vaikka vallan kuningatar olisi... ei ollu kovin raponen vastaanotto Cicciolinalla. Löyty kuolleena, ilmeisesti työläiset tappoivat oudon ulukomaalaisen tungeksian. Rasisteja ovat perkeleet?!
Lopulta päädyin yhdistämään emottoman pesän toiseen heikkoon emolliseen pesään. Alakaa käydä harrastus lompakon päälle, alkukesän vastustukset on maksaneet menetettyinä yhdyskuntina ja muina kuluina jo yli 1200€. Olisihan sillä rahalla hunajaa jo omaan tarpeeseen saanu ostettua :o).
No ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä....


torstai 28. toukokuuta 2015

Yritys emottoman pesän pelastamiseksi

Onnistuin hankkimaan emottomaan pesään uuden emon Italiasta. Italialaisia tuontiemoja välittää mm. Mesimestarit .
Monikaan mehiläisiä harrastamaton ei usko, että mehiläisiä lähetetään kirjekuoressa normaalin postin mukana. Tässäpä kuva todisteeksi :o)


Kuningatar on tuo suurin, ja hänen selkäkilpeensä on maalattu sininen maalimerkintä. Maalimerkinnänväri kertoo vuoden jolloin kuningatar on syntynyt. Viime vuoden väri oli punainen.
Hänellä ja hänen seuramehiläisillään on Italiasta saakka ollut eväänä tuollaista valkoista sokeritahnaa.
Ennen pesään siirtämistä juotin mehiläiset veteen kostutetulla WC-paperin palasella. Janohan se jo ehtii kirjekuoressa kökötelyssä tulla.


Itse asetan Kuningattaren pesään niin että avaan rasian minigrippussin sisällä, ja listin seuramehiläiset hengiltä.
Sitten rasian kansi takaisin kiinni ja tuon sokeritahnan puoleisesta päästä repäistään muovikansi auki ja tahnan läpi työnnetään tulitikulla pieni reikä.
Rasia laitetaan tikun varaan roikkumaan keskelle pesää kennostojen väliin. Pesän mehiläiset sitten pikkuhiljaa vapauttavat uuden kuningattaren syömällä sokeritahnan pois.Tämä vapauttaminen tapahtuu sen verran hitaasti että Kuningattarella ja pesän asukkailla on aikaa toisiinsa tutustua ja pesän asukit eivät häntä sitten heti pistä hengiltä tungeksijaksi luullessaan.

Oikein innolla tultiin uutta kuningatarta katsomaan. Hänen kuljetusrasiansa pilkottaa tuolla kuvan keskellä.
Meinasin nimetä kuningattaren Pizzan mukaan, mutta lopulta hänestä tuli Cicciolina!
Toivotan Cicciolinalle hyvää muninta kesää...


Hunajan ja siitepölyn keruuta

Johan se rupesi voikukka kukkimaan että mehiläiset pääsi meden ja siitepölyn keruuseen.
Kokeilin ottaa pokkarilla muutamia kuvia, sen verran eloisaa porukkaa että kun digikamera viimein räpsähti, kukka oli useimmiten jo tyhjä



Tässä "peräkuvassa" näkyy hienosti kuinka siitepölyä tarttuu peitekarvoihin ja kuinka mehiläinen sen niistä siitepölyvasuihin (reisitaskuihin) sitten kerää. Eli tuo oranssi pallukka vasemmassa takajalassa on voikukan siitepölyä.


maanantai 18. toukokuuta 2015

Lisää haasteita

No jopas tämä vastustaa.
Muurahaisten riivaama ja munimaton pesä on nyt yhdistetty "Marjukan" pesään.
Toinen sikiöimätön pesä löytyi Haukiputaan tarhalta. Pesässä on aika paljon porukkaa, muttei enää uutta munintaa vain muutamia peittosikiöitä jäljellä. Toukallinen emokennokin sieltä löytyi ja kokemattomuuttani sen tuhosin parveilun estotoimena, kun en ollut koko pesää tarkistanut enkä emottomuutta siinä vaiheessa vielä ollut havainnut. Toukka-asteen sikiöintiä ei pesässä enää mahtanut olla, joten uutta emoa he eivät taida saada enää virheeni vuoksi kasvatettua.
Ymmärtääkseni pesän pelastamiseksi on kuitenkin vielä muutama vaihtoehtoa; 1) Ulkomailta hankittu tuontiemo, kun kotimaisia ei ole tässä vaiheessa kesää vielä saatavilla 2) Yhdistää toisen pesän kanssa 3) Siirtää avosikiöitä/ munia sisältävä sikiökakku viereisestä pesästä jolloin saavat kasvatettua uuden emon.
Seuraampa viikon tilannetta, jos siellä kuitenki olisi jossain piilossa peittämätön sikiö, josta hätäkennossa itselleen emon kasvattavat.
Muuten on homma hanskassa, yhdelle pesälle annoin lisätilaksi uuden pesälaatikollisen viimevuotisia lingottuja kehiä. Ilma on kylmä ja ruokintaa joutuu sen vuoksi jatkamaan. Lämpöjen takaamiseksi lentoaukot pitää myös pitää pienenä.
Mielenkiintoista puuhaa, ei niin heleppoa kuin aluksi oletti :o).

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kusiaisilla kusiset paikat

Ratkaisu muurahaisongelmaan keksitty. Iänikuinen linnojen suojaamismenetelmä "vallihauta" tuntuu toimivan tässäkin tapauksessa. Pesäjalustan jalat muovikippoon ja kippoon vettä. Kait nää on niitä pikku oivalluksia, jotka erottaa ihmisen apinasta.


 Nuin siinä käy kun yrittää.... turha toivo.


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kusiaiset

Kun yhdestä ongelmasta selviää, on seuraavat edessä. Heikosti kituutteleva pesä jonne annoin yhden sikiökakun ei viime tarkistuksessa näyttänyt alkaneen munimaan vaikka siellä emo näyttää juoksentelevan. Siirsin kakuston Ruotsalaiseen kuuden kakun styröx pesään missä lämpötalous pitäisi olla erityisen hyvä.
No jostain kumman syystä muurahaiset on tykästyneet tähän jo muutenkin heikkoon pesään. Kurssilla meille opetettiin yksinkertainen konsti muurahaisten torjuntaan, muovikalvon pala pesän ja jalusan välissä. Torjunnan pitäisi perustua siihen että kusiainen ei selviä muovin alta reunan ohi muovin yläpuolelle. En ole ihan vakuuttunut muovinpalan toimivuudesta, kuten kuvasta näkyy :o(. Myrkkyä ei voi käyttää kun sen jaloissaan kuskaisivat hunajan sekaan. Rasvan/ vaseliinin levittely muovin reunaan sen alapuolelle pitäisi auttaa. Tarttee keksiä jottain?

Muissa pesissä on lihapesän kehitys alkanut vaihtelevasti. Jonkinverran olen talviruokaa pesistä poistanut munintatilan lisäämiseksi. Pari pesää kasvaa siihen malliin että seuraavalla pesäkäynnillä tarttee lisätä jo uusi pesälaatikko.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kuusamon mehiläistarha on nyt historiaa.

Ei ollu enää elämää Kuusamon mehiläistarhalla.


Madeleinen pesä oli paskottu ja ei sieltä montaa kuolluttakaan mehläistä löytynyt.
Victorian pesässä oli kuoltu nälkään. Noin kämmenen kokoinen talvipallo oli kuollut toiseen  reunaan pesää.

Vaikka toisessa reunassa oli ihan koskemattomia ruokakakkuja. Minkäänlaista sikiöintiä ei pesissä näkynyt. Se että olisiko tarhaaja toimillaan voinut noita pesiä pelastaa onkin hyvä kysymys?


Ei auttanut kuin polttaa likaantunut kalusto ja kuolleet mehiläiset. Taitaa olla niin että ei Kuusamossa kannata tarhata kuin semmosia elukoita kellä on koparat ja jotka osaa lumen alta ruokansa kaivaa.
No mehiläisvahalla höystetty nuotio paloi komeasti ja kuumasti. Taisi olla meikäläisen kallein nuotio. Kaikki harrastaminenhan maksaa...


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Perusteellinen tarkistus ja pesän siirtoja


Sunnuntaina oli Oulunsalossa toistakymmentä astetta lämmintä ja hyvät olosuhteet pesien perusteellisempaan tarkisteluun.



Kahdessa hieman viileämmässä kohtaa pihaa olevassa pesässä ei juurikaan munintaa vielä ollut mutta emot löytyi molemmista.
Kaksi pesää jotka kasvatti viimekesänä itse emonsa olivat lämpimämmässä paikassa ja munineet parhaiten, toukkia ja peittosikiöitä löytyi runsaasti. Emoja en nähnyt, mutta muninnasta päätellen kaikki oli kunnossa.
Yksi pesä oli hukannut vihreällä merkityn ostoemon jonnekkin ja olivat tehneet hiljaisen emon vaihdon viime syksynä, koska pesässä näytti hääräävän merkkaamaton emo. Munintaa oli hyvin, niin samapa tuo :o)
Emon vaihdon syynä voi olla se että pesä hyljeksi viime syksynä uutta osto emoa ja ovat sen surmanneet, emo on litistynyt hoitohommissa hengiltä tai emo on kuollut varroapunkien torjuntakäsittelyn yhteydessä.

Kuolemaa tekevä pesä sinnittelee vielä hengissä. Sieltä löytyi hengissä oleva emo, niin ajattelin heitä vähän jeesailla ja siirsin yhden peittosikiökakun mehiläisineen "Marjukan" pesästä (5) sinne muhimaan. Pesä joko vahvistuu tai sitten tuo sikiökakkukin menetetään.

Sunnuntai ehtoolla lennon rauhoituttua lähdimmä n. 40 000 kyytiläisen kanssa muuttomatkalle Haukiputaalle.

Hoksasin että verkkopohja toimi loistavana tuuletusverkkona/ kantena pesiä siirrettäessä. Olivat erittäin rauhallisia, lavalla ei ollut mitään älämölöä.


Siihen kun kaiken tarpeellisen matkaan pakkasi, niin täysi kuormahan siitä tuli


Nyt vaan odotellaan lämmintä Toukokuuta. Toukokuu on hunajasadon kannalta yksi tärkeimmistä kuukausista koska silloin munitaan hunajaa keräävä mehiläissukupolvi.



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vuoden 2015 ensimmäinen mehiläisenpistos

Viikonloppuna oli lämmintä säätä ja ajattelin Oulunsalon pesät avata. Aloitin homman hakemalla apteekista uuden adrenaliinikynän, Epipenin. Se on ihan viisasta olla ensiavuksi jos mehiläisten pistoja tulee paljon, vaaralliselle alueelle esim. kaulaan tai pistoksesta tulee voimakas allerginen reaktio eli anafylaktinen reaktio, pahimmillaan shokki.
Vaihdoin jokaiseen pesään siitepölykakkuja 1- 2 kpl ja tasasin ruokavarantoja eri pesien kesken. Kuolemaa tekevä "Auroora" Kuningattaren pesä nro. 6 näyttääpi sekin vielä hengissä sinnittelevän. Kutistin pesän viidelle kakulle jotta saavat lämpötaloutta paremmin ylläpidettyä. Tuo pesä on kyllä kiikun kaakun että toipuuko vaiko ei. Seuraamme tilannetta. Heikon pesän voisi periaatteessa yhdistää voimakkaampaan pesään, mutta olen tässä yhdistämistä mietiskellyt että jos pesän heikkouden taustalla on jokin tauti, niin se on parempi kun tuo yksi pesä kuolee kuin että tauti yhdistettäessä leviäisi toiseenkin pesään.
Jossain työn tiimellyksessä siinä sitten litistyi yksi mehiläinen sormen ja kehän välissä ja hän  hädissään tuikkasi piikillä sormikkaan läpi keskisormeen. Sormi on aika makiasti turvoksissa. Eiköhän se siitä parissa päivässä tokene.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kuusamon tarhalla lunta edelleen toista metriä.


Nonniin, sen verran kunnon suvena kävi että lumilapio rupesi kestohankeen pystymään. Eipä se aurinko/ tuhka paljoa saanut lunta sulamaan, saakelinmoinen sotku siitä kuiteskin tuli. Siinäpä se olisi 8000 Volttia taas karhuille tarjolla, porfavor!


Muutaman mehiläisenkin näin jo ilmoja haistelemassa, mutta sikäli kun puhdistuslento on edelleen tekemättä en pesälaatikoita kolistellut. Taisin viime keväänä itse yhden pesän saada kuolemaan siten että sitä näin keväällä turhaan auoin ja kolisuttelin kun lisäruuaksi Abifontaa tälläsin. Eka avauksella kaikki oli pesässä vielä kunnossa, mutta seuraavalla pesän avauksella pesä oli sisältä tahrittuna kauttaaltaan ulosteilla ja mehiläiset ulosteisiinsa kuolleet.

Jahka ilmat lämpenee, niin ihan pesien vieressä on ruokaa pajun kukissa tarjolla. Paju on mehiläisille tärkein kukkiva kasvi näin keväällä. Saavat pajusta toukille elintärkeää siitepölyä ja kuulemma siinä mettäkin olisi?


torstai 2. huhtikuuta 2015

Ai että mikäkö sulkuristikko?


Sulkuristikko on tämmönen:



Se toimii eräänlaisena siivilänä jolla "paksumpiperseisen" Kuningattaren eli emon liikkumista eri pesäosastojen välillä voidaan ohjailla. Eli työmehiläset mahtuu liikkumaan ristikon raoista ja kuningatar ei niistä sovi. Ei niistä raoista mahdu laiskanpulskeat kuhnuritkaat, siksi sulkuristikon puisessa kehässä oikealla on rako josta kuhnurit sopii,mutta edelleenkään ei kuningatar.

Sulkuristikko on käyttökelpoinen ainakin seuraavissa hoitotoimissa.
  1.  Loppukesästä voidaan muninta hunajakakuille estää
  2. Pesiä yhdistettäessä, kun "heikko" pesä yritetään pelastaa  yhdistämällä se vahvempaan pesään voidaan ristikolla ohjata kahden kuningattaren pysyminen eri osastoissa => tällöin ei välttämättä toista, "ylimääräistä" kuningatarta surmata muiden mehiläisten toimesta.
  3. Parveilun estäminen, Kun kuningatar "lukitaan" ylimpään pesäosastoon sulkuristikkoa käyttäen, niin sillä estetään mehiläisyhdyskunnan luontainen lisääntyminen parveilemalla. Minneppä se parvi pesästä lähtee vanhan kuningattaren kanssa, kun toinen raukka on kaltereiden takana. Aidataanhan niitä lehemiäkin, että eikait tämä kauhian juluma teko ole?! Kirjallisuuden mukaan sulkuristikko ei kuitenkaan ole 100 % suojaus parveilun estoon. Ne kun kuulemma työmehiläiset osaavat valmistella kuningattaren parveilua varten hieromalla tämän pullean persauksen solakammaksi ja rajoittavat ruuan saantia jo siitäkin syystä että kuningatar solakoituisi lentokuntoon. Tällöin se saattaapi sopia livahtamaan tuosta kuhnureiden portista pihalle ja niin on parvi päässyt karkuun :o(
  4. Ristikkoa voi talvisaikaan käyttää hiiriverkkona. Kun se asetetaan pesäosaston ja pohjan väliin ei hiiret pääse käsiksi hunajaan ja mehiläisiin.
 

Kuusamon tarha pääsiäisenä 2015

 
 
Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa ruohot ohra vaivaiskoivutkin. Siit usein miettinyt oon raskahasti, kun katson pesään lumeen vajonneen...
 
Liekö ehtivät nämä Madeleinen ja Victorian yhdyskunnat kehittyä työkuntoon ensikesän kukkasille. Kirjallisuuden mukaan työmehiläisen kehittyminen muninnasta täysikasvuiseksi mehiläiseksi kestää 21 vuorokautta. Sen jälkeen mehiläinen tekee jonkin viikon sisähommia, putsaa pesää ja ruokkii toukkia, ennen kuin lähtee meden keruuseen. Meden keruu aika kestää karkeasti ajateltuna 6 viikkoa juhannuksesta. Joten kyllähän tässä vielä ehtii. 
 

Ei oo puhdistuslentoa vielä tehneet. Joten empä viitti mennä lapion kanssa tonne kolistelemaan etteivät hätäänny ja pesiinsä pasko. Tuhkaa hangelle ja pesien päälle kylvin, joskopa se aurinko sitten vähän auttaisi. Ruokavarastot toki olisi hyvä tarkistaa ja pesät punnita, mutta millä iliveellä nuot tuolla puntaroit pesiä kolistelematta. Olisihan sekin tosiaan toimenpide kun hangella maatessa alaspäin mehiläispesiin kurottelisi :o)
Kovin on erilaiset olosuhteet Koillismaalla Oulunsaloon verrattuna.
Tässä se Pohjolantummanmehiläisen arktinen kestävyys tulee testattua. Vaikka Ranuan eläinpuiston karhut on heränneet ja nälkäisten "haukottelevien" karhujen vieraillun todennäköisyys tarhalla on lähiviikkoina suurin, niin ei tuota kovaksi tiivistynyttä lunta kyllä lapio ite erkkikään pois noiden karhuaidan lankojen ympäriltä.

Jos kuka ihmettelee kattorakennetta, niin siinä on muovikalvo, 50mm uretaanilevy (hyvä lämpöeristys ylöspäin) ja sitten ihan vaan painona on vanhempaa kalustoa oleva peltikatto. Jonka päällä on vielä kiven murikka jonka päällä on vielä n. 80 cm lunta.
Näillä pesillä kokeilin ekaa kertaa sulkuristikon käyttämistä hiiriesteenä. Eli sulkuristikko on pohjan ja pesän välissä. Pohjana mulla on molemmista päistä avonainen 28 mm korokerimalla oleva puu pohja. Periaatteessa hiiret voi "biologisin" menetelmin putsata kuolleet mehiläiset sukuristikon ja pohjan välistä pois. Olisipa joskus niistäkin jotain hyötyä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Keväthuoltoa

"Raatoa on kuin Raatteentiellä"!
Oulunsalon tarhalta vaihdoin viikonloppuna loputkin pohjat puhtaisiin ja supistin lentoaukot. Yhdyskunnasta kuolee talven aikana n.50 000 mehiläistä. Kirjallisuuden mukaan enimmäkseen lähtevät pesästä ulos kuolemaan, mutta kyllä pesän pohjallekkin raatoja näyttää jäävän. Muuta huomioitavaa. Osa talvisokerista on uudelleen kiteytyneenä varisteltu tuonne pohjalle?


Katon läpi hengittävien pesien perällä pientä kosteusongelmaa. Molemmista päistään avonaisten pohjin varustetut, styrös katolla, eli "nurinpäin käännetty ämpäri"-tyyppisten pesien pohjat on kuivia. Ainakin yksi tarhan pesistä on heikko ja tulee kuolemaan ennen kesää, liekö menettänyt jostain syystä emonsa? Tiiäppä sitten näistä.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Nälkäkuolema uhkaa

Ei tää heleppoa ole. Mehiläishoitajainliiton tiedottaja Facebookissa muistutteli että punnitkaahan pesänne että tiiättä onko siellä tarpeeksi ruokaa. No minähän en ole aiemmin punninnut kun kokeneemmat on kertonu 25 sokerikilon varmasti kesään riittävän. Punnitus tehdään kalapuntarilla pesän peräosasta nostamalla. Se paino millä pesän perä alkaa nousemaan pitäisi olla vähintään 9 kg styröx kalustolla. Punnitsin ja ruokahan sieltä on loppu!!!! Eikun äkkiä keittiön kaapeista kaikki sokerit kattilaan sulamaan ja ruokaa kiireesti ruokintakehällä pesään.
Karua oli katella kun nälkäkuolema oli jo osin alkanut. Nuot kaikki perseet jota noissa kennoissa näkyy on näläkään kuolleita mehiläisiä. Tarttee kipasta sokeria lisää ja varmistaa loppujenkin pesien ruokamäärät. Että näin.