Perusteellinen tarkistus ja pesän siirtoja

Sunnuntaina oli Oulunsalossa toistakymmentä astetta lämmintä ja hyvät olosuhteet pesien perusteellisempaan tarkisteluun.

Kahdessa hieman viileämmässä kohtaa pihaa olevassa pesässä ei juurikaan munintaa vielä ollut mutta emot löytyi molemmista.
Kaksi pesää jotka kasvatti viimekesänä itse emonsa olivat lämpimämmässä paikassa ja munineet parhaiten, toukkia ja peittosikiöitä löytyi runsaasti. Emoja en nähnyt, mutta muninnasta päätellen kaikki oli kunnossa.
Yksi pesä oli hukannut vihreällä merkityn ostoemon jonnekkin ja olivat tehneet hiljaisen emon vaihdon viime syksynä, koska pesässä näytti hääräävän merkkaamaton emo. Munintaa oli hyvin, niin samapa tuo :o)
Emon vaihdon syynä voi olla se että pesä hyljeksi viime syksynä uutta osto emoa ja ovat sen surmanneet, emo on litistynyt hoitohommissa hengiltä tai emo on kuollut varroapunkien torjuntakäsittelyn yhteydessä.

Kuolemaa tekevä pesä sinnittelee vielä hengissä. Sieltä löytyi hengissä oleva emo, niin ajattelin heitä vähän jeesailla ja siirsin yhden peittosikiökakun mehiläisineen "Marjukan" pesästä (5) sinne muhimaan. Pesä joko vahvistuu tai sitten tuo sikiökakkukin menetetään.

Sunnuntai ehtoolla lennon rauhoituttua lähdimmä n. 40 000 kyytiläisen kanssa muuttomatkalle Haukiputaalle.

Hoksasin että verkkopohja toimi loistavana tuuletusverkkona/ kantena pesiä siirrettäessä. Olivat erittäin rauhallisia, lavalla ei ollut mitään älämölöä.

Siihen kun kaiken tarpeellisen matkaan pakkasi, niin täysi kuormahan siitä tuli

Nyt vaan odotellaan lämmintä Toukokuuta. Toukokuu on hunajasadon kannalta yksi tärkeimmistä kuukausista koska silloin munitaan hunajaa keräävä mehiläissukupolvi.

Vuoden 2015 ensimmäinen mehiläisenpistos

Viikonloppuna oli lämmintä säätä ja ajattelin Oulunsalon pesät avata. Aloitin homman hakemalla apteekista uuden adrenaliinikynän, Epipenin. Se on ihan viisasta olla ensiavuksi jos mehiläisten pistoja tulee paljon, vaaralliselle alueelle esim. kaulaan tai pistoksesta tulee voimakas allerginen reaktio eli anafylaktinen reaktio, pahimmillaan shokki.
Vaihdoin jokaiseen pesään siitepölykakkuja 1- 2 kpl ja tasasin ruokavarantoja eri pesien kesken. Kuolemaa tekevä "Auroora" Kuningattaren pesä nro. 6 näyttääpi sekin vielä hengissä sinnittelevän. Kutistin pesän viidelle kakulle jotta saavat lämpötaloutta paremmin ylläpidettyä. Tuo pesä on kyllä kiikun kaakun että toipuuko vaiko ei. Seuraamme tilannetta. Heikon pesän voisi periaatteessa yhdistää voimakkaampaan pesään, mutta olen tässä yhdistämistä mietiskellyt että jos pesän heikkouden taustalla on jokin tauti, niin se on parempi kun tuo yksi pesä kuolee kuin että tauti yhdistettäessä leviäisi toiseenkin pesään.
Jossain työn tiimellyksessä siinä sitten litistyi yksi mehiläinen sormen ja kehän välissä ja hän  hädissään tuikkasi piikillä sormikkaan läpi keskisormeen. Sormi on aika makiasti turvoksissa. Eiköhän se siitä parissa päivässä tokene.

Kuusamon tarhalla lunta edelleen toista metriä.

Nonniin, sen verran kunnon suvena kävi että lumilapio rupesi kestohankeen pystymään. Eipä se aurinko/ tuhka paljoa saanut lunta sulamaan, saakelinmoinen sotku siitä kuiteskin tuli. Siinäpä se olisi 8000 Volttia taas karhuille tarjolla, porfavor!

Muutaman mehiläisenkin näin jo ilmoja haistelemassa, mutta sikäli kun puhdistuslento on edelleen tekemättä en pesälaatikoita kolistellut. Taisin viime keväänä itse yhden pesän saada kuolemaan siten että sitä näin keväällä turhaan auoin ja kolisuttelin kun lisäruuaksi Abifontaa tälläsin. Eka avauksella kaikki oli pesässä vielä kunnossa, mutta seuraavalla pesän avauksella pesä oli sisältä tahrittuna kauttaaltaan ulosteilla ja mehiläiset ulosteisiinsa kuolleet.

Jahka ilmat lämpenee, niin ihan pesien vieressä on ruokaa pajun kukissa tarjolla. Paju on mehiläisille tärkein kukkiva kasvi näin keväällä. Saavat pajusta toukille elintärkeää siitepölyä ja kuulemma siinä mettäkin olisi?

Ai että mikäkö sulkuristikko?

Sulkuristikko on tämmönen:



Se toimii eräänlaisena siivilänä jolla "paksumpiperseisen" Kuningattaren eli emon liikkumista eri pesäosastojen välillä voidaan ohjailla. Eli työmehiläset mahtuu liikkumaan ristikon raoista ja kuningatar ei niistä sovi. Ei niistä raoista mahdu laiskanpulskeat kuhnuritkaat, siksi sulkuristikon puisessa kehässä oikealla on rako josta kuhnurit sopii,mutta edelleenkään ei kuningatar.

Sulkuristikko on käyttökelpoinen ainakin seuraavissa hoitotoimissa.

1.  Loppukesästä voidaan muninta hunajakakuille estää
2. Pesiä yhdistettäessä, kun "heikko" pesä yritetään pelastaa  yhdistämällä se vahvempaan pesään voidaan ristikolla ohjata kahden kuningattaren pysyminen eri osastoissa => tällöin ei välttämättä toista, "ylimääräistä" kuningatarta surmata muiden mehiläisten toimesta.
3. Parveilun estäminen, Kun kuningatar "lukitaan" ylimpään pesäosastoon sulkuristikkoa käyttäen, niin sillä estetään mehiläisyhdyskunnan luontainen lisääntyminen parveilemalla. Minneppä se parvi pesästä lähtee vanhan kuningattaren kanssa, kun toinen raukka on kaltereiden takana. Aidataanhan niitä lehemiäkin, että eikait tämä kauhian juluma teko ole?! Kirjallisuuden mukaan sulkuristikko ei kuitenkaan ole 100 % suojaus parveilun estoon. Ne kun kuulemma työmehiläiset osaavat valmistella kuningattaren parveilua varten hieromalla tämän pullean persauksen solakammaksi ja rajoittavat ruuan saantia jo siitäkin syystä että kuningatar solakoituisi lentokuntoon. Tällöin se saattaapi sopia livahtamaan tuosta kuhnureiden portista pihalle ja niin on parvi päässyt karkuun :o(
4. Ristikkoa voi talvisaikaan käyttää hiiriverkkona. Kun se asetetaan pesäosaston ja pohjan väliin ei hiiret pääse käsiksi hunajaan ja mehiläisiin.

 

Kuusamon tarha pääsiäisenä 2015

 

 

Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa ruohot ohra vaivaiskoivutkin. Siit usein miettinyt oon raskahasti, kun katson pesään lumeen vajonneen...

 

Liekö ehtivät nämä Madeleinen ja Victorian yhdyskunnat kehittyä työkuntoon ensikesän kukkasille. Kirjallisuuden mukaan työmehiläisen kehittyminen muninnasta täysikasvuiseksi mehiläiseksi kestää 21 vuorokautta. Sen jälkeen mehiläinen tekee jonkin viikon sisähommia, putsaa pesää ja ruokkii toukkia, ennen kuin lähtee meden keruuseen. Meden keruu aika kestää karkeasti ajateltuna 6 viikkoa juhannuksesta. Joten kyllähän tässä vielä ehtii. 

 

Ei oo puhdistuslentoa vielä tehneet. Joten empä viitti mennä lapion kanssa tonne kolistelemaan etteivät hätäänny ja pesiinsä pasko. Tuhkaa hangelle ja pesien päälle kylvin, joskopa se aurinko sitten vähän auttaisi. Ruokavarastot toki olisi hyvä tarkistaa ja pesät punnita, mutta millä iliveellä nuot tuolla puntaroit pesiä kolistelematta. Olisihan sekin tosiaan toimenpide kun hangella maatessa alaspäin mehiläispesiin kurottelisi :o)
Kovin on erilaiset olosuhteet Koillismaalla Oulunsaloon verrattuna.
Tässä se Pohjolantummanmehiläisen arktinen kestävyys tulee testattua. Vaikka Ranuan eläinpuiston karhut on heränneet ja nälkäisten "haukottelevien" karhujen vieraillun todennäköisyys tarhalla on lähiviikkoina suurin, niin ei tuota kovaksi tiivistynyttä lunta kyllä lapio ite erkkikään pois noiden karhuaidan lankojen ympäriltä.

Jos kuka ihmettelee kattorakennetta, niin siinä on muovikalvo, 50mm uretaanilevy (hyvä lämpöeristys ylöspäin) ja sitten ihan vaan painona on vanhempaa kalustoa oleva peltikatto. Jonka päällä on vielä kiven murikka jonka päällä on vielä n. 80 cm lunta.
Näillä pesillä kokeilin ekaa kertaa sulkuristikon käyttämistä hiiriesteenä. Eli sulkuristikko on pohjan ja pesän välissä. Pohjana mulla on molemmista päistä avonainen 28 mm korokerimalla oleva puu pohja. Periaatteessa hiiret voi "biologisin" menetelmin putsata kuolleet mehiläiset sukuristikon ja pohjan välistä pois. Olisipa joskus niistäkin jotain hyötyä.