Keväthuoltoa

"Raatoa on kuin Raatteentiellä"!
Oulunsalon tarhalta vaihdoin viikonloppuna loputkin pohjat puhtaisiin ja supistin lentoaukot. Yhdyskunnasta kuolee talven aikana n.50 000 mehiläistä. Kirjallisuuden mukaan enimmäkseen lähtevät pesästä ulos kuolemaan, mutta kyllä pesän pohjallekkin raatoja näyttää jäävän. Muuta huomioitavaa. Osa talvisokerista on uudelleen kiteytyneenä varisteltu tuonne pohjalle?

Katon läpi hengittävien pesien perällä pientä kosteusongelmaa. Molemmista päistään avonaisten pohjin varustetut, styrös katolla, eli "nurinpäin käännetty ämpäri"-tyyppisten pesien pohjat on kuivia. Ainakin yksi tarhan pesistä on heikko ja tulee kuolemaan ennen kesää, liekö menettänyt jostain syystä emonsa? Tiiäppä sitten näistä.

Nälkäkuolema uhkaa

Ei tää heleppoa ole. Mehiläishoitajainliiton tiedottaja Facebookissa muistutteli että punnitkaahan pesänne että tiiättä onko siellä tarpeeksi ruokaa. No minähän en ole aiemmin punninnut kun kokeneemmat on kertonu 25 sokerikilon varmasti kesään riittävän. Punnitus tehdään kalapuntarilla pesän peräosasta nostamalla. Se paino millä pesän perä alkaa nousemaan pitäisi olla vähintään 9 kg styröx kalustolla. Punnitsin ja ruokahan sieltä on loppu!!!! Eikun äkkiä keittiön kaapeista kaikki sokerit kattilaan sulamaan ja ruokaa kiireesti ruokintakehällä pesään.
Karua oli katella kun nälkäkuolema oli jo osin alkanut. Nuot kaikki perseet jota noissa kennoissa näkyy on näläkään kuolleita mehiläisiä. Tarttee kipasta sokeria lisää ja varmistaa loppujenkin pesien ruokamäärät. Että näin.

Puhdistuslento

Tästä se alkaa uusi mehiläisvuosi. Ilmojen lämmetessä lähemmäksi + 10 astetta on mehiläiseni päässeet käymään puhdistuslennolla, eli arkikielellä sanottuna paskalla. Koko talven ovat tavaraa suoleensa keränneet ja hätä on ilmeisen suuri. Pesien ympäristön hanki on ulosteista ruskean pilkullinen, toivottavasti ei naapurin kuivumassa olevat pyykit ole saaneet samanlaista lisäväritystä.

 Talveutus on mennyt erityisen hyvin. Kaikki kotipihani 7/7 pesää näyttää olevan hengissä. Nyt alkaa "lihapesien" kasvatus, eli sikiöinti pitäisi saada nopeasti vauhtiin. Empä oikein tiedä milloin olisi oikea hetki vaihtaa puhtaat pohjat ja supistaa lentoaukkoa pesän lämpötilan kohottamiseksi.

Kevät 2015

Tänään muutaman elävän mehiläisen näin jo pesän edessä kevättä haistelemassa. Siitäpä innostuneena nikkaroin joitain vahapohjukekehiä.

Talavi 2014

"Madeleinen" ja "Victorian" pesät tarkistettu => OK.

Tuli touhuttua ne pari pesää kuningattarineen Ruotsista. Luonnollisest ristin kuningattaret "Madeleineksi" ja "Victoriaksi" kuikas muutenkaan.
Ovat rodultaan pohjolantummia mehiläisiä. Laji on erittäin uhanalainen Pohjoismaissa.
http://www.nordgen.org/index.php/fin/content/view/full/2029/
Pesissä näytti kaikki olevan ok, sisällä kävi tasainen surina kun lämpimikseen koettavat väristä. Karhuaitakin oli säilynyt ehjänä vaikka sähköt otin pois karhujen mentyä yöpuulle. Porot ei onneksi olleet sitä rikkoneet. Vielä on monta uhkaa ennen ensikesää; hiiret, talitintit, heräävät nälkäiset karhut ja myöhäisestä kanervahunajasta mahdollisesti tuleva ripuli.

Oon tässä opiskellut mehiläisen biologiaa ja muutenki joutessani viherpiipertänyt. Eilen satuin just lukemaan nuoren kuningattaren häälennoista ja se tuntu olevan koko yhdyskunnan yhteinen homma. Hirveässä hyyhelössä ovat kuningatarta häälennolle matkaaan saattelemassa ja kuhnurit, nuot lentävät kromosomit, seuraavat pyrstötähdenpyrstön lailla kiimaista naarasta. Rajua touhua, parittelevat useiden urosten kanssa ilmassa ja paritelleen kuningattaren kuulemma tunnistaa siitä että sillä roikkuu parittelun jälkeen parittelukumppanin sukupuolielimet persuksissa, työläiset sitte pesässä ne irti vääntelevät ja eikun munimaan.
Onnistuin viime kesänä kaksi uutta yhdyskuntaa/ kuningatarta kasvattamaan tällaisin perinteisin lisääntymismenetelmin. Kuningattaret "Anelma" ja "Unelma" alkoivat hienosti munimaan. Muut kuningattaret onkin sitte ostettu kuningattarenkasvattajilta ja ovat tulleet valmiiksi siemennettyinä seuramehiläisten kera kirjekuoressa suoraan postilaatikkoon.

Syyskesän 2014 tunnelmia

Kesällä 2014 kävi sellanen kuhina leikkimökin takana, että hunajaakin ihan kelevollisesti tuli.

Etenkin tuo kuvassa näkyvä oikeanpuoleinen pesä jossa muni "Inkeri" niminen kuningatar arviolta 1500 - 3000 munaa päivässä, tuotti hunajaa niin perhanasti. Loppu kesästä joutui tikkailla kapuamaan hoitohommissa. Enimmillään pesässä oli seitsemän laatikkoa! Mietin jo harusvaijereiden laittamista. Olivat vaan saakelin äkäsiä pörriäisiä että nuppi oli puolikesää pistoksista turvoksissa (ja ainahan mulla muutenkin iso ja paksu pää on ollu). Mehiläispistot on kuulemma hyväksi reumalle, joten siitä ei enää ole hetikään pelkoa. Satokauden jälkeen valitettavasti jouduin äkäisiä jälkeläisiä munivan "Inkerin" pakastamaan ja laittamaan uuden "Maria" emon. Joskopa "Marian" jälkeläiset olisi säyseämpiä? No sen aika näyttää.

Hunajan tuoteselostetta mietin, sielä on seassa naapurin voikukkaa, viinimarjaa sekä mustaa että punasta, karviaismarjaa, omenaa, vattua, horsmaa, mesi-angervoa, kärräporraa, mesimarjaa, maksaruohoa, apilaa (punasta ja valakosta) ja paukkupalsamia ja jotaki tuntemattomampaakin kukkaa. Ai niin ja äitienpäiväruusua. Eli koko kesän kukkaloisto kätevästi yhdessä purkissa.

Hunajahan on ihme ainetta, suosittelevat jopa lapsille yskänlääkkeeksi, siedättää siitepölyallergioita ja ainakin tummaan Negrita rommiin ku laittaa kuumaa vettä ja sopevasti hunajaa, niin kylläpä kelepaa.

Tässä oon myös koekeitoksia teheny mehiläisvahasta, semmosta tököttiä kehitelly että saa käsiteltyä kalvotakit ja kengät vesitiiviiksi.

Ens kesänä meinaan perehtyä siitepölyn keräämiseen. Siihen pesän aukolle laitetaan pikkiriikkiset harjat mistä mehiläisen läpi mennessä siitepölypallerot tippuu rasiaan. Siitepöly on kuulemma tujua tavaraa, siinon yksinkertaisesti vaan kaikki. Laittavat astronauteillekkin avaruuteen evvääksi kun on kevyttä kamaa ja sisältää sen mitä ihminen ravinnolta tarvitsee.

Pari Italiaanoa vedenhakumatkalla

Hulluuttani laajensin mehiläistarhaa nyt senverran että ensi kesänä mennenee miljoonan mehiläisen raja rikki. Ai niin ja Kuusamoon laajensin myös. KUUSAMOSSA PITÄÄ OLLA 100%  PUNKKIVAPAITA MEHILÄISIÄ, kun on viimeisiä alueita Suomessa minne varroapunkki ei ole tiettävästi vielä levinnyt. Oikeen Ruohtista semmosia tilasin, sukupuuttoon kuolemassa olevia pohjolantummia mehiläisiä. EU suojelukohde kuten kyyttölehmätkin. Jos mehiläisen keinosiemennyksen opettelisi, niin harvinaista mehiläiskantaa saisi siellä Kuusamon korvessa pidettyä hengissä. EU apurahoja jos vielä jotenkin saisi?

Ei siinä Kuusamon tarhassa kyllä mitään järkeä ollu. Jostain 1500 km päästä keskiruottista Honda CR-V:llä tulivat. Kaksi pesää laitoin, että jos toinen sattuu kuolemaan. Toisessa kuningattarena on "Madeleine" ja toisessa "Victoria". Maksoivatkin niin saakelisti ja todennäköisesti paleltuvat talvella hengiltä ja myös karhuja nyt saa kytätä että eivät niitä syö. Tehokkaimman markkinoilta löytyvän 8500 voltin hevosille tarkkoitetun paimenpojan sinne karhuille tälläsin.
En oo uskaltanu aitaan kusasta vaikka mielessä on käyny. Ärtsyltä paimen kuitenkin vaikuttaa kun se iskee sinistä kipinää langan ja aitatolpan välissä :o).

Kevät 2014

Talvesta selvisi hengissä kolme pesää. Tässä kuvassa "Pirkon" ja "Inkerin" latomapesät.
Kuningattaret ovat sulkuristikon takana ylimmässä laatikossa.

"Maija" ei eka talvesta selvinnyt ja "Saana" taisi parven myötä mennä menojaan?

Syksy 2013

Sateinen kesä takana. Sain kotiutettua kolme pesää. Hunajaa tuli yhteensä n. ämpärillinen. Krainilaiset mehiläiset oli keränneet hunajaa huomattavasti paremmin kuin Italialaiset. Omakustanteiseksi kilohinnaksi jäi n. 150€/kg. Tässä vaiheessa lopetin laskemasta harrastuksen hintaa.
Pesämäärää sain kasvatettua jaokepesillä niin, että talveutukseen lähti viisi pesää.
Jaokepesissä kuningattarina aloittivat "Pirkko" ja "Inkeri".

Talviruokintaan keittelin sokeria vielä 125 kg ja sitten oli niitä varroa punkintorjuntoja ja kaikkea semmosta puuhaa mitä ei oikein hallinnut kun ei ollut koskaan aiemmin tehnyt.

Kaksi Italialaista pesää Yli-Torniosta

Myöhemmin kesällä ostin vielä kaksi Italialaista yhdyskuntaa Yli-Torniosta. Tulivat yhteiskuljetuksena Kiiminkiin, mistä niitä taas yötämyöten kuskailin. Enää ei pelottanu niin paljoa.
Ajattelin että vaikka mehiläiset eivät kutsusta osaa luokse tulla kuten koira tai lehmä, että olisihan se hyvä niille kuitenkin nimet antaa. Niin ei tietenkään kaikille mehiläisille, mutta kuningattarille kuiteskin.
1. Pesän kuningatar oli "Maija", Pesä kuoli ensimmäisenä talvena. Ilmeisesti siinä oli jotain häikkää, tautia tai punkkeja kun oli sellanen karkuripesä.
2. Pesän kuningatar oli "Saana" kun oli kotoisin sieltä lapista. Saana häipy mystisesti jonnekkin. Ilmeisesti parvi karkasi syyskesällä. No mistäpä sen tietää.
3. Pesän kuningatar oli "Malla".

Ensimmäinen oma pesä

Mehiläispesän hommaaminen ei ollutkaan ihan helppoa kesällä 2013. Niitä ei oikein myynnissä ollut.
Lopulta Tupokselta löytyi yksi karkulaisparvimehiläisyhdyskunta joka oli majoittunut entisen mehiläistarhaajan hylättyyn pesäkalustoon.
Kävin pesää katsomassa, teimme kaupat ja sovittiin että tulen pesän seuraavana yönä hakemaan kun asukit ovat kotiutuneet pesään.
Pelotti niin perkeleesti, kun alkukesän utuisessa yössä hiippailin siellä vanhan riihen takana polttaraisten ja horsmien seassa. Mehiläishoitajansuojapukua ei silloin vielä ollu hankittuna, mutta ei hätää olin teipannu hyttyslakin ja moninkertaset verkkarit liitoksistaan yhteen.
Lentoaukon tukin superlooninpalasella ja köytin pesänosat nipuksi kuormaliinalla. Tärisevin käsin ja tuskanhiki valuen sen sitten koetin täristelemättä Touranin takapenkille kantaa. Mietin että pitäisikö laittaa pesä oikein turvavöihin kiinni. Se on muuten jännä tunne ajella öiseen aikaan n. 10 000:n mehiläisen kanssa roudarinteipillä tilikitty hyttyslakki päässä :o).
No matka oli onneksi lyhyt ja kaikki meni ok. Tuossapa se tököttää pesä onnellisesti takapihalla.

Olivat rodultaa Krainilaisia.

Kurssi

Sitten se kurssi alkoi....
Kurssi järjestettiin PohMe:n toimesta http://www.uaz.fi/pohme/
Kursssilla oli ukkoa ja akkaa mopoikäsestä eläkeläisiin. Pian kävikin selväksi, ette mehiläisten tarhaaminen sopii lähes kaikille.
Kurssin teoriatunneilla selkisi monia perusasioita....
Mehiläisiä löytyy tasan kolomea sorttia;
1. Kuningatar, sukupuoli on luonnollisesti naaras,  munii koko elämänsä, eli muutamia vuosia
2. Työmehiläinen, naaras, tekee kaikki hommat ja kerää hunajan
3. Kuhnuri, uros, ei tee mitään muuta kuin notkuu pesässä, mässyttelee hunajaa ja vartoilee josko pääsisi hedelmöittämään jonkin uuden kuningattaren, jonka jälkeen välittömästi kuolee. Kuhnuria kutsutaan myös lentäväksi kromosomiksi.

Yksittäinen mehiläinen ei ole mitään, mutta yhdyskuntana muodostavat nerokkaan kokonaisuuden.

Sitte pesistä oppi kaikenlaista. On sikiökakkua, munaa, peittosikiötä, siitepölykakkua, pergaa, hunajakakkua, sulkuristikkoa, kehiä, vahapohjukkeita, kuhnurikehiä, pakolevyä, pohjaa, kantta, punkkilevyä, verkkopohjaa ja läpihengittävää rakennetta jne. jne.

Ja mehiläiset pelotti niin perhanasti. Kuvittelin, että kimppuunhan ne hyökkää heti kuin vaan tilaisuus tulee. Mehiläismyrkkykään ei kuulemma ole sen myrkyllisempää kuin 270 kertaa myrkyllisempää kuin kyykäärmeellä. No myrkkyä kuulemma on niin vähän että ei syytä huoleen... jos et satu olemaan myrkylle allerginen. Sen tiesi vasta eka pistoksen jälkeen. Onneksi en ole allerginen ja harrastus voi jatkua :o).

Kylläpä se kurssin edetessä kuitenki homma kuin homma selvisi ja mukavia käytännön harjoituksia kurssilla oli myös.

Näissä kuvissa "tongitaan" pesiä jossain päin Oulua. Ja kuten T-paita päällä huseeraavasta kouluttajasta näkee, niin ei ne mehiläiset sitten lopulta niin hirveän verenhimoisia olekkaan :o).

Siinä ihmetellään kuhnurikehää.

Näinkin huonokuntoinen pesä tuli keväällä vastaan, ilmanvaihto ollu hiukan heikkoa.

Sitten kun kurssi oli edennyt siihen pisteeseen että pää oli enemmänkin täynnä avoimia kysymyksiä, niin kurssi loppui. Ei muuta kuin pesiä hommaamaan ja tarhaamaan.

Haave!

Pienen ikäni olen pitänyt mehiläistarhausta kiehtovana ja mielenkiintoisena hommana. En edes osannut haaveilla siitä, että jonain päivänä itsellänikin olisi mehiläisiä.

Kunnes vuonna 2013 siinä joskus Maaliskuussa oli Kalevassa juttua Liminkalaisesta mehiläistarhaajasta ja siitä, että Oulussa on alkamassa mehiläistarhauksen peruskurssi.
Ilmottauduin oitis kurssille. Ennen kurssia oletin että kaikki muut hyönteiset on jonkinsortin mehiläisiä paitsi paarmat ja kärpäset.