sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen oma pesä

Mehiläispesän hommaaminen ei ollutkaan ihan helppoa kesällä 2013. Niitä ei oikein myynnissä ollut.
Lopulta Tupokselta löytyi yksi karkulaisparvimehiläisyhdyskunta joka oli majoittunut entisen mehiläistarhaajan hylättyyn pesäkalustoon.
Kävin pesää katsomassa, teimme kaupat ja sovittiin että tulen pesän seuraavana yönä hakemaan kun asukit ovat kotiutuneet pesään.
Pelotti niin perkeleesti, kun alkukesän utuisessa yössä hiippailin siellä vanhan riihen takana polttaraisten ja horsmien seassa. Mehiläishoitajansuojapukua ei silloin vielä ollu hankittuna, mutta ei hätää olin teipannu hyttyslakin ja moninkertaset verkkarit liitoksistaan yhteen.
Lentoaukon tukin superlooninpalasella ja köytin pesänosat nipuksi kuormaliinalla. Tärisevin käsin ja tuskanhiki valuen sen sitten koetin täristelemättä Touranin takapenkille kantaa. Mietin että pitäisikö laittaa pesä oikein turvavöihin kiinni. Se on muuten jännä tunne ajella öiseen aikaan n. 10 000:n mehiläisen kanssa roudarinteipillä tilikitty hyttyslakki päässä :o).
No matka oli onneksi lyhyt ja kaikki meni ok. Tuossapa se tököttää pesä onnellisesti takapihalla.


Olivat rodultaa Krainilaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti