Kesä 2018 oli kiireinen.
Aikainen kuuma kesä näytti siltä, ettei lentomehiläiset tuntuneet kerkiävän keruu kuntoon ollenkaan alkukesän kukkaloistosta hunaajaa keräämään. Mutta kun aurinkoinen kesä jatkui, niin satoakin kertyi reilut 50 kg/ pesä.
Oli myös näitä huippupesiä, joissa satoa kertyi reilusti toistasataa kiloa.
Mehiläiskoulua tuli käytyä ja siinä sivussa koulutettua Pohjolan Mehiläishoitoyhdistyksen uusia mehiläistarhaajia.
Tässä kuvassa on irtileikattua kuhnurikennoa peittosikiöineen, sehän on punkintorjuntaa ja hyönteisevästä.
Välillä mehiläispesien kehitys oli niin hurjaa, että tilanpuutteen vuoksi osa mehiläisistä joutui vartoilemaan pesän ulkopuolella ja odottelemaan paikalle lyllertävää tarhaajaa lisälaatikostoineen.
Jaokkeita tuli innostuksissa tehtyä siihen malliin, että pesien lukumäärällä laskettuna sitä rupeaa pian olemaan alueen suurimpien tarhaajien joukossa. Mehiläisallergian vuoksi on muuta aktiviteettia kuten pesien siirtelyä, pölytyspalvelua ja lajihunajien keruuta tullut tietoisesti välteltyä
Ja pois otetun hunajan tilalle tarttee tietty viedä sokeria tilalle, jotta pörriäiset pärijää ensi kesälle. Sokeria meni hyvän matkaa toistatuhatta kiloa.
Mitään erityisiä kommelluksia ei oikeastaan kesällä sattunut, niin no yhden kuningattaren onnistuin päästämään omille teilleen kun olin sitä merkkaamassa. Just kun olin vapisevin kätösin kynsilakkaa hänen selkäkilpeensä sipaisemassa, niin hätäännyksissään pörähti lentoon, eikä siltä reisulta enää koskaan takaisin pesäänsä ole palannut.
