"Hunajan syöntijakso"

Syyshommat ja pesien talveuttaminen meni nyt jo runtiinilla. Mutta uuttakin haastetta on ollut. Joutui kauluspaita hommiin, kun valitsivat PohMe:n Johtokuntaan. On pitäny olla edustamassa Suomen Mehiläishoitajien Liiton sadonkorjuuseminaarissa, PohMe:n 50V juhulissa ja Suomen Mehiläishoitajaliiton syyskokouksessa

 Johtokunnan puheenjohtaja Hannu Luukinen avasi Sadonkorjuuseminaarin.

 Hyönteistutkija, perhosmies Jaakko Kulberg. Kertoi mesikasveista varsin hauskalla tavalla. Tästä linkistä voipi käydä fiilistelemässä  https://youtu.be/lN9HhpFFDn0

 Sadonkorjuuseminaariin kuuluu jokavuotinen Suomen paras hunajakilpailu. Olihan makiaa hommaa maistella kymmenittäin erilaista hunajaa. Uskomattoman eri makuista tavaraa oli tarjolla.

Niinkuin aina, Suomen paras hunaja löytyy Tervolan Raimolta Muhokselta.

 Sitte oli meijän yhistyksen 50V kekkerit.

Kakun syönnin lomassa oli mielenkiintoista tutkia lehtileikkeitä 50 V ajalta. Näyttää olleen juttua Mehiläiskuningattaren keinosiemennyksestä. Niin, kait se on puolta helepompaa se keinosiementäminen, kuin niiden siementen kerääminen kuhnureilta?! Noh meikäläisen Kuningattaret on kummiskin vielä siemennetty ihan perinteisin menetelmin.

  Shampanjaa vähän ooteltiin, mutta menneehän se tuo peltipääläri kukkavaasistakin.

 Juhlassa palkittiin ansioituneita Mehiläistarhaajia. Ei tullu kuvanjulukaisemiseen kysyttyä luppaa, niin jätämpä nimet pois.

Sadonkorjuuta ja loppukesän touhuja

Jaokkeiden tekeminen onnistui yhtä jaoketta lukuunottamatta hyvin. Nälkäiset naapuripesät ryöstivät yhden jaokkeen  kuoliaaksi.

Hunajaa tuli tosi surkeasti. Vähäiset hunajakakut keräsin pesistä pois harjaamalla ne mehilisistä puhtaaksi pesien eteen levitetylle peitteelle.

Hunajatilkan linkoaminenkin oli pikkujuttu.

Varroapunkintorjunta tehtiin muurahaishapolla välittömästi hunajan linkouksen päätyttyä.

Sitten on vuorossa vielä talviruokinta. Talviruoka on n. 65% sokerivesiliuosta, mihin on lisätty hieman tymolia säilyvyyden parantamiseksi. Liuosta saa ostaa valmiina Pohjolanhunajalta. Tässä talviruokaa tehdään Pohjolanhunajan talkoissa.

Vanhoista maitotankeista on paljon iloa mehiläisten kanssa touhutessa.

Talviruoka annetaan pesiin tarjolle pesän päälle asetetulla erityisellä ruokintalaatikolla. Ruokaa olisi hyvä antaa niin paljon kuin he sitä vastaanottavat n. 20 litraa/ pesä.

Tätä ruokintalaatikkoa ampiaiset pitävät uimapaikkanaan. Ampiainen on ihme veijari, kun se tunkeutuu tiiviistikin suljettuinin paikkoihin. Jopa paperisiin avaamattomiin sokeripusseihin ampiaiset pääsevät sisälle. Paperihan on ampiaisille heidän pesistään ennestään tuttu materiaali.

Uusia emoja ja jaokkeiden tekoa

Kuninkaallinen kirjelähetys toi kuusi uutta Kuningatarta. Näillä tehdään uusia mehiläisyhdyskuntia, joista sitten mahdollisesti saadaan vuoden päästä uutta hunajaa. Toki nämä ehtii sitä ennen syömään 150 kg talviruokintasokeria, niille tarvitsee tehdä parit punkintorjunnat ja vahtia ja kytätä ettei muurahaiset, talitintit, karhut ja hiiret niitä syö.

Emon antamisessa on hyvä käyttää deodoranttia, jolla peitetään eri pesistä otettujen sikiökakkujen ominaishajua ja yritetään välttää se, että mehiläiset uuden emon tappaisi. Deodorantti konsti on peräisin sikalasta jossa eri emakoiden porsaiden haju peitetään deodorantilla, jottei toisen emakon imetykseen laitettaessa emakko tapa toisen emakon porsasta. 

Mehiläisemo vapautuu tuolta keltasesta emohäkistä pikkuhiljaa kun mehiläiset emohäkin päässä olevan sokeritahnan syövät. Siinäpä heillä on hyvää aikaa tutustua toisiinsa ja hajuihinsa. Uudet Kuningattaret/ emot nimettiin Hennan/ Hannan nimipäivän mukaan seuraavasti; Henna, Tessa, Anne, Minna, Piritta ja Hanna

Jade kuoli

En tiiä "saiko Jade Kuningatar siipeensä" merkkausoperaation aikana kun oli kuolla kupsahtanut.

Pesässä oli paljon peitettyjä hätäemokennoja, joten jätin uuden emon kasvattamisen pesän tehtäväksi. Mielenkiintoista seurata milloin uusi emo palaa häälennolta ja aloittaa munimisen.

Parveilua

Nyt se sattui parveilu ensimmäisen kerran omallekohdalle. Kuusamon tarhalla oli sinne saapuessani kaksi parvea tarhan viereisessä koivussa. Parvet ovat pesästä jossa on Krainilainen tuontiemo, olen kuullut että ne tuontiemot olisivat herkempiä parveilemaan kuin kotimaiset. Viimekesän sateiden vuoksi kotimaisista emoista oli pulaa joten hankin näitä ulkomaalaisia.

Katkaisin oksat joissa parvet oli ja laitoin kummankin parven omaan pesään niin että alla oli pesälaatikko tyhjillä pohjukkeilla ja päällä tyhjä pesälaatikko, jonne parven laitoin oksineen päivineen ja sitten katto päälle. Nostin pesälaatikot näine hyvineen suoraan tarhaan, jonne kotiutuivat oikein hyvin.
Tuossa kuvassa on parvi juuri nostettuna pesälaatikkoon.

Tässä  videolla on toisen parven kiinniottamisen suunnittelua. Olisin paremmankin videon laittanut ensimmäisen pesän tilanteesta, mutta ei tiedosto kokonsa vuoksi tänne sopinut.

Tällä videolla pesäytetty parvi houkuttelee loppujakin parven jäseniä uuteen pesäänsä.

Nyt myöhemmin kun olen parvien alkuperää selvitellyt, niin kuningattaret/emot on ilmeisimmin lähteneet pesästä joka kasvatteli hätäkennoista itselleen uutta emoa kuljetuksessa kuolleen emon tilalle. Pesässä oli seitsämän kuoriutunutta emokennoa. Kirjallisuuden mukaan ensimmäisen kuoriutuneen kuningattaren pitäisi tappaa muissa kennoissa kasvavat kuningattaret. No nämä ei ole ilmeisesti lukeneet niitä kirjoja ja käyttäytyivät miten tahtovat. Muutenkin tuntuu että käytännön mehiläishoito ei mene aina hetikään kirjanoppien mukaan.

Kuninkaalliset maalaustalkoot, emojen merkkaaminen

Tänään oli jännä päivä. Mehiläistarhaajan peruskurssilaisten kanssa treenattiin emojen merkkaamista, kuningattarien maalaamista.

Ensin Kuningatar etsittiin kymmenien tuhansien muiden samanväristen mehiläisten joukosta.

Kuningatar eroaa muista mehiläisistä paksun takaruumiinsa ansiosta.
Kuningatar pyydystettiin emoklipsiin.

Emoklipsistä kuningatar siirrettiin merkkaushäkkiin.

Hänen nimensä on "Jade", kuningatar siinä pällistelee, että mitä ihmettä tässä on tapahtumassa, miten täältä pääsee pois?

Merkkaushäkin mäntää työntämällä Kuningatar painetaan kevyesti merkkaushäkin säleikköä vasten. Keskiruumiissa oleva ruskea kilpiosa pitää saada maalaamista varten hyvin esille.

Keskiosan kilpi maalataan nopeasti kuivuvalla maalilla.

Siinäpä se on Jade kuningattaren kilpi valkoiseksi maalattuna.

Lopuksi kuningatar vapautetaan takaisin  omaan pesäänsä. Kuningattarien merkkauksessa käytetään eri värejä. Väri kertoo kuningattaren iän. Tämän vuoden väri on valkoinen, viime vuonna oli sininen sitä ennen vihreä, punainen jne.

Homma oli periaatteessa helppo. Ongelma on löytää paksuperseinen kuningatar muiden mehiläisten joukosta ja kuningattaren karkuun lentämistä täytyy varoa joka hetki, kun sitä siirrellään paikasta toiseen.

Mehiläisten teurastusta

Tjoo, aattelin jeesata paria hiukan heikompaa mehiläispesää ja siirsin kumpaankin ko. pesään pari sikiökakullista mehiläisiä kolmannesta hyvin kehittyneestä pesästä.
Muutenhan homma meni mukavasti, mutta kummallakin pesällä meni kokonainen päivä teurastaessa tunkeilijoita hengiltä ja raatoja ulos kantaessa. Siinä  ne nyt on siirtämäni mehiläiset raatona lentolaudalla. Ei passais mennä sekkaantummaan toisten touhuihin.
Ei se koskaan kuitenkaan niin huonosti mene, etteikö päivän päätteeksi pulssia pystyisi laskemaan mehiläispiston turvottamasta keskisormesta... Mehiläishoidonperuskurssilla jo epäilivät josko mulla olisi parempi mehiläiseni hoitaa "RAID"illa. Sitä tässä nyt jään miettimään...

Tarhan siirto Kuusamon korpiniitylle

Eipä oo tainnu Kuusamossa Venäjänrajan kupeessa sijaitsevalla Eksymän mahtitilalla tuotantoeläimiä ollakkaan sittemmin kun evakkoon lähtivät. Viime yönä n. Klo. 03:00 laskeutui Eksymän tilalle Mitsubishin lavalta sellanen reilut 100 000 Krainilaista tarhamehiläistä. Heti ensimmäisenä päivänä ovat keränneet mustikkahunajaa niin että lotina kuuluu. Seuraavana vuorossa Hilla jne. ... Jaa sepä on ruvettava seuraavaksi karhuaitaa nikkaroimaan

Kesän ensimmäinen mehiläisenpistos

No niin kauden 2016 avaus, eka pistos otettu... huuleen.
Kaverille haettiin mehiläispesä, niin pääsi puvun kasvoverkon läpi tuikkaamaan. Melekoinen yhteensattuma kun oli hammaslääkäri heti aamusta. Mukava mennä kun oli puudutus jo omastatakaa valamiina :o)

Mehiläisen pistot saattavat olla terveellisiä. 

Mehiläisten myrkystä valmistetaan voiteita, salvoja, linimenttejä ja injektiovalmisteita. Mehiläisten myrkyllä on päästy hyviin hoitotuloksiin hoidettaessa muun muassa kroonisia kipuja, kuulohäiriöitä, traumoja, arpia, multippeliskleroosia, psoriaasia ja erilaisia reumasairauksia. 
Sanottasko että paranemaan päin.

Ongelmia ja lisää ongelmia

Haukiputaan tarhalla yksi pesä kärsii kohtuullisesta muurahaisongelmasta. Hetken seurasin muurahaisten touhua, tarrasivat ohi pyrkiviin mehiläisiin kiinni ja tappoivat mehiläisiä yksi kerrallaan. Pesä oli kehnossa jamassa. Mehiläisiä oli vain kahdella kakulla.

Pesässä oli kuitenkin muniva emo, joten siirsin hengissä olevat mehiläiset puhtaaseen pesälaatikkoon, johon lisäsin viereisistä pesistä neljä kakullista sikiöitä ja mehiläisiä. Pesän alle laitoin muovikelmun, joka toivonmukaan estää muurahaisten pesään pääsemistä.

Tein muurahaisille vielä oman mehiläisistä tyhjän pesän, missä on yksi kakullinen talviruokaa syötävänä. Tämän konstin pitäisi myös toimia, sillä muurahaiset valitsee aina heikoimman pesän "saaliikseen". Mikään kummonen ei tuo tilapäisjalusta ole. Jännä nähä josko saan tällä konstilla muurahaisia harhautettua.

Myös Oulunsalon yksi pesä on ongelmissa. Pesä oli menettänyt emonsa jostain ihmeen syystä. Pesästä löytyi muutama peitetty hätäkenno, joissa työläiset yrittävät uutta emoa kasvattaa. Siirsin hätäkennot "emonkasvatuslaatikkoon", jonka laitoin toisen pesän päälle lämpimään. Saapa nähdä, jos olen onnekas voin saada hätäkennoista kasvatettua kaksikin uutta emoa. Emottoman pesän jäljellä olevat mehiläiset yhdistin viereiseen pesään, jonne toivon myös lentomehiläisten osaavan suunnistaa. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta. Koetan näpätä emojen kehityksestä kuvia myös tänne blogiin.

Yhdistyshommia, kerhoilta ja maailman mehiläispäivä

Pohjolan mehiläishoitajilla (PohMe) on kerhoiltoja missä aiheena on milloin mitäkin ajankohtaista mehiläistarhaukseen liittyvää. Tälläkertaa nikkaroitiin kehälistoja ja vahapohjukkeita.
Ja aina oppii uusia niksejä, kehälangan kiinnittäminen niiteillä on tosi nopea ja kätevä konsti.

Maailman mehiläispäivä oli 20.5. PohMe juhlisti tilaisuutta Oulun rotuaarilla kertomalla mehiläistietoutta ja maistattamalla hunajaa. Maisteltavana oli mm. 2014 Suomen parasta hunajaa puolukasta ja 2015 aluemestaruuden voittanutta mustikkahunajaa. Voitokkaat hunajat on Tervolan Raimon tarhalta, joka sijaitsee Muhoksella.

Vappu 2016

Vappuna oli lämmin päivä, varjossa 15 ja auringossa reilusti enemmän. Eli hyvä keli mehiläispesien tarkempaan syynäämiseen. Kaikissa pesissä oli emot ok, sikiöinti vauhdissa ja ruokaa riittävästi. Aiemmin antamani siitepöly oli visusti pakattuna kennoihin.
"Oppipoika" otti pätkän videota ennen pesän avaamista.

 

Yksi italialainen pesä oli hurjassa kehityksessä, justiinsa tarvitsee lisälaatikon.

Kova oli työläisillä touhu, raatoja ja muitakin roskia ulos kantoivat ja näyttipä sinne keltaista pajun siitepölyä menenvän paluukuormissa sisään.
Vartiointikin näyttää pelaavan, tämä tapettu kimalainen oli saanut ansionsa mukaan kun yritti hunajaa mennä rosvoamaan.

Vettä pesille...

Luin 1936 julkaistusta mehiläishoitokirjasta sellaisen viisauden, että keväällä kun ilmat on kylmänä niin mehiläiset eivät voi käydä lentämässä ja hakemassa vettä. Vesi on kovastikkin tarpeen uusien sikiöiden ruokinnassa.
Kirjassa neuvottiin "juottamaan" mehiläiset 1:1 sokeri/ vesilioksella.
Tälläsin pesiin tollaset keltaset juottokupit, ja niinpä vaan ryystivät pöntöt muutamassa päivässä tyhjiksi.
Oli siinä kirjassa sellainenkin viisaus että munintaan saa vauhtia ruokakakuston vahakansien auki rapsuttelulla. Nyt on lupeissa lämpimiä päiviä, joskopa sitä jo pääsisi pesät tarkemmin syynämään mitä siellä on meneillään. Samalla voi kokeilla ruokakakkujen "avaamista".

Innostuin sadepäivän puhdetöinä nikkaroimaan pesäjalustoja. Jalustoja nyt riittää kun olis vaan niiden päälle pesiä...

Kennon elämä

Löytyi internetistä mielenkiintoinen video siitä ajasta minkä mehiläinen viettää kennossa ja kun mehiläinen kehittyy munasta aikuiseksi mehiläiseksi. Videon kohdassa n. 29 s. vilahtaa kuvassa myös varroapunkki.

https://www.facebook.com/theweekuk/videos/1004812402893071/

Saapa nähdä kauanko tuo linkki pelaa?

Pohjien vaihto

Eilen oli vuorossa jokakeväinen pohjien vaihto. Parhaiten toimii, eli vähiten kosteudesta / homeesta kärsivä pohjamalli on puusta tehty n. 30 mm rimoilla varustettu läpituulettuva malli.

Talven aikana mehiläisiä kuolee tuhansittain. Se on ihan normaalia, raatojen määrä näyttää kuitenkin hurjalta.

Kiihoitus ruokinta ja paskanhajuiset terveiset!

Aivan mahtavaa!
Kaikki mehiläisyhdyskuntani selvisivät talven ylitse hengissä... sanottasko että hoidosta huolimatta ;o). Mehiläinen on siinämielessä kiitollinen elukka, että se kyllä itse yrittää korjata kaikki hoitajan tekemät virheet. Mitään korjaamattomia virheitä ei siis ole tullut tehtyä.

Iloisesti pörräilivät pesien ympärillä.

KIIHOITUSRUOKINTA:

Olen lukenut ja tarhaajakolleegoilta kuullut, kuinka tärkeää on mehiläisyhdyskunnan nopea kevätkehitys. Mehiläisen kehittyminen munasta aikuiseksi työläismehläiseksi kestää n. 21 vuorokautta, joten onhan se itsestään selvää että ensimmäisten hunajakasvien kukinnalle tarttee muninnan käynnistyä mahdollisimman varhain, eli NYT.

Hunajaa/ talviruokintasokeria on pesissä yllinkyllin, yleensä pula on siitepölystä mikä on erittäin tärkeä ravinnonlähde uusille toukille. Jotkut tekee hiivasta, ym. aineksista siitepölynkorviketta. Itselläni oli jäänyt syömättä vielä muutama litra viime kesänä kerättyä siitepölyä, joten aattelin tarjota heidän itse keräämäänsä tavaraa muninnan aloituksen kiihoittamiseksi. Aluksi en vaan oikein keksinyt, kuinka siitepölyn heille tarjoaisin.... lopulta tein niin että otin hunajasta tyhjäksi lingotun kennopohjukkeen, laitoin sen lappeelleen auton perään ja ripottelin kennoihin n. 1 dl siitepölypalleroita/ pesä. Tämän jälkeen siirsin "siitepölykehän" oikein varovasti pesään. No hyvinhän se siitepöly sinne meni. Ja mehiläiset olivat heti uteliaana pällistelemässä, että jopas nyt herkut lykkäs. Nyt jään jännällä seuraamaan, että homehtuuko siitepöly ennenkuin ehtivät sen hyödykseen käyttää. Toinen jännänpaikka on se, että kuinka hyvin kuningatar kiihottuu munintansa aloittamaan.

Kiitokseksi tästä kaikesta siivekkäät ystävät jättivät suojapuvulleni paskanhajuiset terveiset.... 

Traktorimarssit herättää sisäisen pienviljelijän....

Uutisista kun seuraa eduskuntatalolle järjestettyjä traktorimarsseja, niin verenperintönä saatu sisäinen pienviljelijä tässä väkisinkin herää.
Tuumasta toimeen, aattelin ruveta laittamaan omien tuotantoeläintenkin kaluston kuntoon ensikesän hunajasatoa varten.

Vanhaksi ehtineet vahakennot sulatin vanhassa mehumaijassa uudelleenkäytettäväksi mehiläisvahaksi.

Laitoin sulatetun vahan  muovikippoihin jähmettymään. Nämä köntsät on sitten sopevan kokosia kun tekee vahajalosteita, kenkälankkia, huulirasvaa tms.. Vahan voi toki lähettää ja myydä vahavalimollekkin, missä tekevät vahan mehiläiskehien pohjukkeiksi.

Vanhojen vahapohjukkeiden puiset kehät niputin kennostojen irroituksen jälkeen odottamaan kierrätyskäyttöä. Ensinnä ajattelin kierrättää ne ihan saunanpesään, mutta ne voi lipeävedessä keittämisen jälkeen ottaa uudelleen hunajantuotantokäyttöön. Katotaan nyt sitte miten nuo tulee lopulta kierrätettyä.

Ja eikun tarmokkaasti uusia vahapohjukkeita tekemään.
Ensin nikkaroidaan puukehät. Teinkin nyt oikeen tunteella, laadukkaasti ja tälläsin liitoksiin oikeen Erikeeperiä ja naksuttelin viimeistelynauloilla kasaan.

Kehälangan reikiin tulee metalliholkit, jonka jälkeen kehälangat viritellään "kantelemaisesti". Ei tästä mitään sulosointuja lähde, mutta lanka kiristellään kuitenkin niin että se soi.

Kun lanka on vireessä asetetaan vahapohjuke paikoilleen.

Pohjuke kiinnitetään lankaan antamalla sille sopivasti sähköä, jolloin lanka kuumenee ja sulahtaa pohjukevahan sisälle.

Dadaa, kehälista pohjukkeineen on valmis. Mehiläiset siihen sitten kennostoa tarpeensa mukaan rakentavat.

Tuossa nyt sen verran tuli noita uusia kehiä nikkaroitua, että noihin sellanen 250 - 400 kg hunajaa mahtuu. Aiempaa kalustoa löytyy onneksi sen verran paljon lisää, että eiköhän toivota mehiläisille oikein lämmintä lentokesää. Jos mehiläisten talveutus onnistuu suunnitellusti, pitäisi miljoonan tuotantomehiläisen raja rikkoutua tarhauksessani jossain heinäkuun tietämillä. Sitä odotellessa....